Olen pieni eläin
Kesän huurteisen
Tippa kyynelkaivoksen
Ja mä elän
Elän.
Luovin jaloillani ruohoa
Vetistä, nuokkuvaa
Sihisevä kehoni
Se höyrystyy ilmaan
Kun laskeudun syvään tummaan
kellun ja jalkani nousevat pintaan
Vesi ropisee kylmänä silmäluomille
Kuulen sävelmän joka on vain vedenalaisille kulkijoille
Tunnen olen yhtä
Kun seison alasti sateessa
Järven rantaa varpailla hipoen
Rehottavien heinien läpi astellen
Pisarat valuvat pitkin selkääni
Mutten palele lainkaan
Haluaisin juosta ja nauraa
huutaa rukoilla laulaa
haluan tanssia ja revetä kahtia
miten voin tarpeeksi rakastaa tätä maailmaa
Se on täältä vielä puhdas ja runsas
Tuoksuva ja pisteliäs,
joka puolelta mut ympäröi ja upottaa
Mä kierin sammaleessa
Haluaisin irrottaa maata kuin käärisin mattoa
Rullautuisin sen sisään toukkana
kosteassa kotelossa
maatuisin, kasvaisin, horrostaisin
kuoriutuisin osana uutta maata.
Olisin pieni eläin
Kesän helteisen
Tippa kastehelmeinen
Ja mä elän
Elän.