rakkautesi terä
lävisti rintani
emmekä kertoneet muille siitä
kuinka rikoimme todellisuuden
kumisevat kellot
kuiskivat korvaamme
seos oli kiehunut yli
kivimurskan seasta
nosti esiin päänsä
yksinäinen violetti villiruusu
ääriviivamme nytkähtelivät hämärässä
lätkähdysten äänet hipoivat täydellisyyttä
kehostani oli tullut mekaaninen
rappausten ropistessa niskaamme
jäykistimme vartemme
ja huusimme käsikynkässä leipää
valutin kitaani
sähköisen nektarin
liu'uin pysyvästi tuntemattomaan
en tehnyt itsestäni numeroa
etkä liiemmin sinäkään
kahden se tapahtui kuitenkin itsestään
kesken suunnattoman sekamelskan
olimme unohtaneet painovoiman lait
joten meidän oli mahdotonta niitä noudattaa
taittuneet korret
muodostivat neliraajaisen enkelin
olimme telmineet aamun kasteessa